Toisinaan sitä miettii, että missä mahdoin olla kun aivoja jaettiin. Tai aika usein itse asiassa. Hyvin usein.. Kun olisi vaihteeksi mukavaa ajatella kaikki tekemisensä loppuun asti ennen kuin tekee mitään. Mukavaa olisi myös viettää päivä tai kaksi nolostelematta..

Sitä kun on tullut vilauteltua niin naapurin isännälle kuin täydessä marketissakin, että toisaalta ei pitäisi olla enää mitään hävettävää, mutta toisaalta taas parempi olisi kai kulkea ihmisten ilmoilla paperipussi päässä. Vai ennemmin kokonaan siihen verhoutuneena..? Ja vaikka sanotaan että kaikkeen tottuu, niin kyllä silti hävettää ja pirusti joka kerta. Sanon joka kerta, sillä tuntuu että tästä on alkanut tulla tapa..

Tänään viimeksi meinasin poistua kaupan pukukopista ilman housuja. Huomasin onneksi erheeni juuri ennen kun olin aikeissa kävellä keskelle kaupan synttärikahvitarjoilua. Siinä olisikin mummuilla ollut pullassa nielemistä ja kahvissaan köhimistä, kun sinne olisin nohevana lompsinut kaffetta hakemaan. Ja taas olisivat saaneet lisää päiviteltävää nykynuorison pukeutumistyylistä..

Ja syy miksi olin siellä pukukopissa on vaatekomeroni puutteellinen housuvalikoima: Kolmet liian suuret, yhdet rikkinäiset ja yhdet koneöljyiset pöksyt. Olen siis pakotettu kulkemaan housuissa, jotka kulkiessani valuvat pikkuhiljaa kohti nilkkoja aiheuttaen vaaratilanteita. Monessakin mielessä. Yksi on tietysti kaatumisvaara, ja toinen taas se että ylenpalttinen paljasteluni saattaisi aiheuttaa yleisen paniikin ja sekasorron. Ja vaikka aikeeni olivatkin jalot ja tarkoitusperäni hyvät yrittäessäni tätä ehkäistä, olin saada aivan samanlaisen kaaoksen aikaan. Mummu-raukat.

Mutta ilman housuja jouduin kaupasta poistumaan. Siis ilman uusia housuja, omani olivat kyllä takuuvarmasti jalassa. Varmistin sen useaan otteeseen. Ja koska kello oli jo sen verran että bussini oli määrä pian lähteä, lähdin kulkemaan torin poikki kohti linja-autoja. Koko päivän olin kulkenut kädet taskuissa varmistaen housujen ylhäällä pysymisen, mutta juuri siinä, keskellä toria, täytyi kävelyn lomassa kaivaa repusta bussikorttia. Ja arvatahan sen saattaa kuinka siinä oli käydä. Kiitän luojaani nopeista reaktioista, vaikkei kaikkia avuja minulle suonutkaan. (Pihtari.) Sain siis jälleen kerran pelastettua tilanteen juuri ajoissa, ennen kuin mitään traagis.. siis strategisia paikkoja ehti vilahtaa.

Kun pääsin turvallisesti ja suhteellisen kunniallisesti kotiin, päätin mennä rankan päivän päätteeksi suihkuun. Hana auki ja kuumaa vettä niskaan. Hana kiinni ja pyyhe naulasta.. Ei, vaan pyykkikoneen päältä.. Ei, vaan.. Voi nyt hemmetin kuustoista! Tietenkin olin unohtanut ottaa pyyhkeen! No, eipä tässä muukaan auta kuin lähteä hakemaan sitä. Makuuhuoneesta. Kulkien joka ikisen tämän talon ikkunan ohi.. Saako jo vajota maan alle..?

Wardrobe malfunction. Joko se löytyy tautiluokituksesta..?