...Tyhjiö..

..Totaalinen.. tyhjiö..

On niin kuuma, ettei edes ajattelemaan kykene. Jos jokin ajatus sattuukin eksymään pääkoppaani, se menee paniikkiin kaiken sen tyhjyyden keskellä ja karkaa suorinta tietä ulos. Helteestä hyytyneet aivosoluni huomaavat sen vasta kun pakenevan aatteen nostattama pölypilvi laskeutuu. Eivätkä edes silloin jaksa reagoida. Ja se olisikin jo myöhäistä.

On se ilmoja pidelly.. Ilmoja.. Khihihiii.. Tietääköhän Ilmon vaimo asiasta..?

Aivothan näillä keleillä pehmenee. Ja ihmekös tuo kun mittari näyttää +30 varjossa. Ei suomalaista ole näihin olosuhteisiin luotu, vaan tarpomaan pitkin pohjoisen jänkhiä poronnahkaliivi suojanaan talven kylmyyttä vastaan. Kidutustahan tällainen ilmanala on arktiselle kansalle. Jopa Egyptistä juurensa juontava kissa makaa reporankana lattialla.

Egypti.. Pyramidi.. WinCapita.. Raha.. Rahakylpy.. Kylpy.. Vilvoitus.. Kuumuus.

Mitä tahansa yrittääkin ajatella, se päätyy kuitenkin lopulta kuumuuteen. Yritän katsella ympärilleni ja etsiä jotain, mitä tahansa, jota en saisi muutamalla sanalla yhdistettyä kuumuuteen.
Tietokone.. Hurina.. Tuuletin.. Kuum.. Äh..
Verho.. Pimennys.. Aurinko.. Äh!
Tuoli.. Sähkötuoli.. Käristys.. EI!
Yöpöytä.. Pitopöytä.. Juhlat.. Kesäjuhlat.. Grilli.. Argh!!

Yritän raahautua hakemaan kupillisen kahvia, vaikka sekin on kuumaa. Mutta kun siihen lorauttaa tilkan maitoa, niin se.. Maito!! Hmm.. Maito.. Lehmä.. Lehmän lämmin hönkäys.. Eieiei. Ei tästä tule mitään. Kaikki ympräillä muistuttaa tästä inhottavasta helteestä. Päässäkin pyörii vain Buster Pointdexterin biisi "Hot Hot Hot" ja kanadalaisen alt-rockbändin nimi, Hot Hot Heat..

Kahden kahvikupillisen jälkeen oloni on, jos mahdollista, entistäkin vetelämpi. Maata retkotan sängyllä jaksamatta tehdä mitään muuta kuin hengittää. Ja sekin on jo raskasta. Loppuisipa tämä piina jo ja tulisi ihana, viilentävä sade! Mutta ei. Seuraavan viikon sääennuste lupaa samanlaista hellettä.

Vilkaisen koipiani. Valkoisia, naarmuisia ja mustelmaisia koipiani. Huokaisen. Pian on pakko siirtyä käyttämään hametta. Mutta silloin on ehdottomasti vältettävä liikkumista yleisillä paikoilla. Syy siihen on juurikin säärieni ruokoton kunto, mutta myös se etten todellakaan viihdy hameessa tai osaa olla sen kanssa. Silloin täytyisi muistaa istua jalat sievästi ristissä eikä retkottaa kuin rekkamies baaritiskillä, askelten tulisi olla lyhyet ja naiselliset eikä harppoa kuin aituri maailmanennätystä yrittäessään, eikä saa kumartua suorin jaloin vaan täytyy niiata. Liian vaikeaa.

Shortsitkaan ei käy, niitä kun en omista yksiäkään. Ja ne kaksi hamettakin, jotka joskus vuosia sitten hankin jossain ihme mielenhäiriössä, ovat aivan liian suuria. Kuten suurin osa muistakin vaatteistani. Ostoksille täytyisi mennä. Taas. Mielessä kirvelee yhä edelliskertainen reissu, jonka tarkoituksena oli kartuttaa vaatekaappini housu-osastoa mutta mukaan tarttui kaikkea muuta. Eihän sieltä pillifarkkujen ja haaremihousujen viidakosta tällainen pitkäkoipi löydä itselleen sopivia jalanverhoustuotteita, jotka eivät toisi pituutta entistä enemmän näkyviin. Eikä tällaisilla ilmoilla edes jaksa sovitella mitään.

 Ja taas päästiin siihen kuumuuteen.

Auringon mentyä maille lämpötila on onneksi laskenut reiluun pariinkymmeneen. Nyt voi taas jo hengittää, mutta ajatus ei silti kulje. Tai kulkee, mutta niin vinhaa vauhtia ettei perässä pysy. Katkonaisia ajatuksenriekaleita poukkoilee holtittomasti päässä, sekoittuen toinen toisiinsa ja mennen lopulta solmuun.

Sunnuntai vaihtuu huomaamatta maanantaiksi, silmäluomia alkaa painaa. Siltikin on aivan liian kuuma nukkumiselle. Haen viereeni uuden parhaan ystäväni, ihanan miehen joka on kaikin puolin cool. Otan hänet hellään syleilyyn, suljen silmäni ja annan hänen tuudittaa itseni uneen. Aaahh, ihanuutta.

Minä  <3 KylmäKalle