Jos vaatekokosi on suurempi kuin 38, sinun tulee käyttää kaapuja tai pysytellä sisätiloissa.

Siltä ainakin vaikuttaa tämän päiväisen ostosreissun perusteella. Kaikki hyvännäköiset vaatteet on mitoitettu pienille ja kapeille naisille, joilla on pieni rintavarustus. Mistä tällainen amazoni -joka autona olisi vanhanmallinen Saab hirvipuskureineen- löytää päällepantavaa?

Kierrän liikkeitä ja sovittelen paitoja. Jos löytyy sellainen vaate joka sopii vyötäröltä, kiristää se ylempää. Suuria kuvioita täytyy välttää, sillä ne kuitenkin venyvät typerän näköisiksi korostaen entisestään etumusta. Kaula-aukon rypytys tai muu muotoilukin on useimmiten karttamisen arvoista. Pitäydyn siis mahdollisimman simppeleissä asuissa.

Riennän ensimmäisen vaatelastin kanssa sovituskoppiin ja pukeudun päälimmäiseen riepuun. Katson peiliin, ja epätoivo iskee. Mallinukella niin hienolta näyttänyt tunika on päälläni kuin ala-asteikäisen lapsen ensimmäinen ompelutyö. Hirveä! Vaihdan paitaa. Tikkaukset nirisevät yrittäessäni sulloa etumustani paidan sisään. Eipä tämäkään hyvältä näytä: Vaikka kaula-aukko ei olekaan mikään suuri, tunkevat "siskokset" väkisinkin katselemaan maailmaa, ahdistaa, ja kuitenkin paita on vyötäröltä kuin neidon hulmuava kesämekko.

Mitä tapahtui sille naisihanteelle, jota Pamela ja Dolly (ei se lammas. Tai no, kaipa siitä voidaan olla montaa mieltä..) ehkä hieman kärjistetysti edustavat? Kyllästyttikö lamavuosien topless-huuma ihmiset totaalisesti rintoihin? Mutta miksi täytyy mennä ääripäästä toiseen: Pamelasta Tommy Hilfigerin ihannoimaan lauta-malliin?

Jatkan kiertelyä ja valitsen taas uuden vaate-arsenaalin vietäväksi sovituskoppiin. Tukeudun turvalliseen mustaan, se antaa anteeksi niin pienet kuin hieman isommatkin virheet kropassa. Joukkoon on jossain mielenhäiriössä eksynyt myös yksi halterneck-toppi. Yritän todistella itselleni että se on tuollainen löysä malliltaan, kyllä se sopii. Ja niin sopiikin. Näyttää itse asiassa aika hyvältä. Paitsi dekoltee. Siinä on koristeena palloja verkossa -en sitä paremminkaan osaa selittää- mutta se ei veny muun materiaalin mukana, joten se jää ikään kuin roiskeläpäksi rintalastan päälle. Ei se tältä näyttänyt nuken päällä..

Kassajonossa -löysin sentään jotain sopivaakin- on hyvää aikaa pohdiskella lisää: Mitä hyötyä näistä kumpareista oikeasti on? Tietysti siinä vaiheessa jos aikoo lisääntyä ne tulevat tarpeeseen, mutta ei maidontuotantoonkaan tarvita hallitilaa hehtaarikaupalla. Ylituotantoahan silloin tulee, ja mihinkäs sen ylimääräisen laitat? Tarjoat vieraille kahvimaitona? Leivot pullaa ja pannukakkua? Kiitos, nam.. Tähän mennessä hyöty on ollut olematonta, mutta haittoja löytyy kyllä. Selkä väsyy, ja kun yrittää nojata pöytään ovat ne tiellä; kuten jo mainittu, vaatteet eivät sovi; hyppiminen, juokseminen ja kaikenlainen urheilu on epämukavaa; josta tulikin mieleeni, niskavenytyksessä tukehtumiskuolema on lähellä. Vaaralliset kapistukset.

Maksan ostokseni ja jatkan matkaa. Ohimennen silmäilen alusvaateosaston liivitarjontaa; löytyy söpöjä hellokittyjä, seksikkäitä pitsiviettelyksiä ja peruspirkon arkiliivejä. Riisikuppeja. Suunnittelen jo matkaavani lähimpään maatalousmarkettiin ostamaan lehmille tarkoitettuja tissinkannattimia. Mitäköhän mahtaisivat siellä sanoa kun marssisin moisten kanssa sovituskoppiin..? Mielikuva saa ärsytyksenkin keskellä hymyilemään.

Kotona rintaraivoni hiljalleen laantuu ja unohdan harmistukseni. Ja kyllähän nuo nyt muun kropan mukana menee, niin kuin tähänkin asti. Eikä niitä kukaan muu taida edes tuijotella kuin minä. Enkä minäkään niitä tuijottele. Joten siinähän killuvat rauhassa. Väliäkö tuolla.

Nauran yksinäni mieleeni tullutta palindromia:
 

Tissit, tosi isot tissit.