Toisinaan sitä kyllästyy olemaan minä. Olisi kiva viettää vaikka viikonkin jonain ihan muuna, toisen näköisenä, eri luonteisena ja vaikka vastakkaisena sukupuolena. Osaisikohan sitä sen jälkeen arvostaa taas itseään, vai tahtoisiko sitä sitten ihan oikeasti olla se joku muu..?

Voisin olla vaikka salskea nuori mies, jolla on vahvat hiuskiehkurat, hartiat kuin ladon ovet, ylväs ja vahva nenä (tiedättehän mitä miehistä ja nenistä sanotaan..) ja reidet kuin jykevät tammet. Kaupungilla patsastelisin päivät pitkät ja illat viettäisin milloin missäkin riennoissa. Naiset lakoaisivat edessäni kuin vilja elonkorjuuaikaan, ja miehet katselisivat kauempaa pelon ja kunnioituksen sekaisin tuntein. Mutta.. Aina löytyy "mutta"..

Tai sitten voisin olla pieni ja siro nainen, hentoinen kuin päiväperho. Hiukseni olisivat tummat ja kiharat, nenäni piskuinen nykerö, ääneni kuin hiiren henkäys ja postimerkkikokoelma suurin aarteeni. Koskaan en olisi kotikylästäni poistunut, ja lauantaitanssitkin tuntuisivat liian rajuilta minulle. Olisin rakastunut kylän vanhaan pastoriin, ihan salaa vain, ja joka sunnuntai istuisin kirkossa eturivissä hartaudella kuuntelemassa Herran sanaa. Kolehtiin laittaisin aina niin paljon kuin pystyn, ja tietysti suurimpia juhlapyhiä varten säästäisin hiukan ekstraa. Mutta. Tässäkin on se "mutta".

Voisin tietysti olla omaa ääntään rakastava kiihkomielinen uusnatsi, joka julistaisi omaa totuuttaan aina tilaisuuden tullen, ja vielä välissäkin. Maiharit kopisten kulkisin pitkin katuja huudellen rasistisia kommentteja vääränlaisiksi katsomilleni ihmisille, ja koirani usuttaisin tietysti haukkumaan myös. Koiralla, joka totta kai olisi schäfer nimeltään Blondi, olisi piikkipanta ja se rakastaisi omistajansa tavoin omaa ääntään ja inhoaisi kaikkien muiden. Olisimme kaupungin pelätyin kaksikko, ja pelkäisimme jopa itse niin itseämme kuin toisiammekin. Ja jälleen kerran "mutta"..

Kaikkiin näihin liittyy se sama "mutta": Olisiko 25 vuotta minuna pinttynyt niin tiukasti takaraivoon, että se pyrkisi laittamaan uudelle persoonalleni vastaan kaikissa käänteissä? Mumisisiko hiirulainen tahtomattaan Herran huoneessa vastalauseita sunnuntaisaarnaan? Alkaisiko uusnatsi potkia itseään? Ja ennen kaikkea: Ajattelisiko mies?