Julkkikset, nuo juorulehtien voimavarat. Joka viikko he jaksavat hymyillä täytehuulillaan lehtien palstoilla esitellen valkaistua hammasrivistöään ja tilittää raskasta elämäänsä: Viime viikolla joku sai baarissa selkäänsä (ja toki on itse täysin syytön tapahtuneeseen) saaden kaksi isoa mustelmaa reiteensä. Tai eivät ne niin isoja ole, pikkurillinpään kokoisia, eikä oikeastaan mustelmiakaan, saattaa olla että ovat likatahrojakin siitä kun baarista kotiuduttiin kontaten. Kannessa on kuitenkin otsikko: XXXX:n raju tilitys: Kävin kuoleman porteilla!

Vielä parempi on, jos julkkis on bongattu siellä baarissa jokun toisen julkkiksen kanssa, tai edes jotain julkkista etäisesti muistuttavan seurassa. Siitä saadaan repivät otsikot salarakkaista, villeistä bile-illoista ja vireillä olevista avioeroista. Vaikkei nämä kaksi edes tuntisi toisiaan ja olisivat täysin sattumalta samassa tilassa. Lehtijutun viereen isketään kännykkäkameralla otettu rakeinen kuva, josta ei saa sen vertaa selvää että tietäisi onko siinä joku ihminen vai eilinen makaronilaatikko. Sitten soitellaan puolisolle ja kysytään kommenttia Kaalepin naisseikkailuihin, ja kun vaimolta ei vastausta heru, kirjoitetaan lehteen hänen olevan niin murtunut asiasta ettei sanaa suustaan saa. Ja seuraavassa numerossa aletaan epäillä vaimon olevan aiemmin uutisoidun pahoinpitelyn takana, sillä hän on varmasti tiennyt pettämisestä jo silloin ja kostanut Kaalepille. Voi Kaaleppi parkaa..

Kaalepin elämä on muutenkin niin rankkaa. Toissa vuoden Big Botherista julkisuuteen ponnahtanut nuori mies ei enää saa töitä chattijuontana tai Laardilan Liukuvoiteen maskottina ("100% luonnontuote!"), siispä Kaalepilla ei muuta tekemistä ole kuin itkeä jokaisessa juorulehdessä tätä hirvittävää vääryyttä. Ellei sitten lehti kustanna matkaa Tallinnaan "kylpylään", josta palataan leuka-, poski ja pakaraimplanttien kera. Ja vaimolle tietysti kans. Niitä sitten esitellään rohkeissa kuvissa, joissa vaimo retkottaa lampaantaljan päällä yrittäen katsoa viettelevästi kameraan mutta näyttää ainoastaan ilmavaivaiselta, ja Kaaleppi pitää kissanpentua sylissään seisten jakkaran päällä toinen jalka ilmassa.

 Miksi ihmeessä ihmisiä kiinnostaa jonkun Big Bother -Kaalepin elämä, tai vielä enemmän ihmettelen miksi joku haluaa olla se Big Bother -Kaaleppi? Mikä siinä julkisuudessa niin kiehtoo? Itseäni ainakin kauhistuttaa ajatus siitä, että ihmiset tulisivat kadulla taputtelemaan selkään -joko ystävällisesti hiljaa hipaisten tai vähemmän ystävällisesti halon kanssa läimäisten. Tosin sen halkomiehen -tai naisen- kanssa saisin varmasti juttua aikaiseksi, mutta ne hymistelijät.. Voi luoja.. "Kyllä sä olit taas niin hyvä.." "Sä oot kyllä niin ihQu..." Todennäköisesti murisisin vastaukseksi jotain "suksi nyt sinäkin suolle siitä ja hanki elämä!" -tyyppistä jurnutusta ja marssisin kiukkuisena kulmat kurtussa matkoihini. Ja vaikka en olisi alunperin edes ollut menossa mihinkään, marssisin silti.  Ja sitten pääsisin lööppeihin kun tyrmistynyt ex-fani tilittää tylystä kohtelusta. "Suorastaan pyöristyttävää!" Sanomattakin lienee selvää, ettei minua tosi-tv:ssä nähdä. Ikinä.

Ja onko se nyt niin hienoa olla joku jonka kaikki tunnistaa? Missään et saa liikkua ilman tyylikkäitä vaatteita, huoliteltua kampausta etkä varsinkaan humalassa. Siitähän vasta kamala huuto repeää jos satut juomaan muutaman olusen julkisella paikalla. Alkoholisti! Menisit hoitoon! Eikä nuoruuden erheet pysy kauaa pimennossa, vaan huomenna saat lehdestä lukea entisen koulutoverin -jota tuskin tunsit- selostusta siitä, kuinka viina maistui jo silloin teininä ja lain kanssa oli ongelmia. Totuushan oli se, että kerran kaverin bileissä maistoit pilalle mennyttä kotiviiniä, oksensit sen takia naapurin kukkapenkkiin, ja tämän naapurin isänisä oli joskus aikanaan ollut vallesmanni. Mutta selittää ei kannata, sillä silloin olet säälittävä valehtelija joka ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan.

Juu ei kyllä kannata alkaa julkkikseksi, tässä tavallisena ihmisenä olossakin on ihan tarpeeksi kestämistä.